Mä pikkulapsi oon

Ihan hurjan huisi päivä oli viime viikon perjantaina kun otettiin Leenan kanssa suunnaksi Thorpe Park. Liput sinne saa etukäteen n. 25 punnalla ja jos sieltä vasta ostaa niin lähemmäs 50 puntaa menee. Eli puolet halvemmalla jos ostaa kaksi päivää ennen kuin menee ja näin me tehtiin. Täällä on vaan sellainen käytäntö, että kortti jolta liput on veloitettu, pitää olla mukana lippuja lunastaessa. Meillä kummallakaan ei ollut verkkopankkitunnuksia täällä (mun on toivottavasti matkalla) ja Leenan host äidin korttia käytettiin sitten verkossa asioidessa ja jouduttiin tämän luottokortti sitten mukaan ottamaan. Ihan hyvin toimi, eikä kukaan kysellyt, että ollaanko tyyliin varastettu kortti joltain.
Alueelle ei tule mitään rannekkeita tms, vaan kaikki maksavat sen saman summan eli 25 tai 50 puntaa sisäänpääsystä ja kaikkiin laitteisiin sitten pääsee jos on tarpeeksi pitkä.
Hirveän montaa laitetta ei tuntunut tuolla olevan, mutta kaikissa missä haluttiin käydä, ehdittiin juuri ja juuri sillä puisto meni jo kuudelta kiinni. Kahdeksan tuntia se on vain auki ja jokaiseen laitteeseen saat jonottaa sen 40-60min vähintään, eli jos syödä haluaa niin 8-9 laitetta ehtii käymään helposti ainakin arkipäivänä. Viikonloppuna voi olla vielä pidemmät jonot.
Laitteet näyttää ihan hurjilta ja jokaisen laitteen jälkeen olo oli kun ekaa kertaa Särkännimen tornadon, eli ihan mielettömän hurja ja "tää on paras laite ikinä". Olimme molemmat tarpeeksi innoissamme sekä lapsia tohon touhuun ja välillä tuntu, että jouduttiin vähän hillitsemään sitä, että "ei anneta noitten mennä jonoon ensin vaan juostaan niiden eteen" käyttäytymistä. Juostiin ainoostaan KFC:hen... eiku...
Paras ja mahtavin laite oli joko toi vikassa kuvassa näkyvä korkeelle menevä (joka kesti pienen pierun verran ja jonotus sen verran mitä joutuu istuu vessassa erittäin tulisen ruuan jälkeen, oli myös yhtä kivuliasta, sillä oli yhtä kuumat tunnelmat kun sen tulisen ruuan jälkeen) tai sitten Saw-ride tai miks sitä ikinä kutsutaankaan. Ei siis se Saw kummitustalohomma jossa on oikeita näyttelijöitä kuiskimassa korvaan "harmi" vaan oli suljettu tolloin vaan vuoristoratatyyppinen juttu joka on tehty Saw tunnelmalla. Tai ainakin ekat 5 sekuntia mitä se siellä sisällä on. Ulkona se oli paras ja ehkä pisimmän tuntunen noista radoista, ja meni kanssa kivan kovaa. Toi ensimmäinen siis nousi n.65 metriin vähän päälle parissa sekunnissa, sekä kiihdytti vauhtinsa 123km/h, eli sellanen vauhtihirmu. Ihan mahtava fiilis. 
Meikä korkeenpaikankammosena piti, aina kun laitteet lähti ylös, pakonomasesti silmät kiinni ja mietti kokoajan kuinka korkeelle me oikeen ollaan menossa kun kuuluu se kamala ääni ylöspäin mentäessä. Joku ihmeen taika siellä ylhäällä aina kävi mun silmille, sillä siinä vaiheessa avasin ne ja mietin joka kerta, että "nytollaankorkeellanytollaankorkeella". Mutta mä selvisin niistä. Oon myös kauhee miettimään, että mitä jos näin ja näin tapahtuu ja tää voi hajoo tosta ja tosta ja sit käy tollee. Kaikki maholliset vaihtoehdot kävin mielessäni ja Leena nauro mun spekuloinneille joka ei helpottanu yhtään. Myöskään se tossa 65 metriin menevässä ei helpottanu, et edessä olevan penkin selkämyksissä luki, että ei oo syytä mennä paniikkiin jos se jää jumiin sinne ylös, joku tulee jossain vaiheessa. Thanks dudet! 
Kauheesti asiaa huvipuistosta selvästi, mut whii oli kivaa!