Alkaa pikkuhiljaa tulla ikävän poikasta täällä suunnassa ainakin. 41 päivää näkemättä jo tässä vaiheessa ja luultavasti reilu 60 vielä edessä. Mutta lupaan nauttia täällä olostani, sillä ennenku huomataankaan, on jo helmikuu ja mä oon jo Suomessa. Tää aika on lentäny jo nyt ku siivillä ja uskon, että niin tää tulee menee tästä eteenpäinkin.
Nykypäivänä on myös niin helppoa kun on skype, vaikka ollaan vaan viikonloppusin voitu jutella. Toisaalta se on varmaan vaan hyvä, ettei oo tullu vaan alusta asti roikuttua skypessä ja ei ois tehty mitään muuta. Täällä olosta ei sais mitää irti ja ikävöis kokoajan, jos kokoajan juttelis. Ei pääsis missään vaiheessa siitä ikävän tunteesta eroon koska kokoajan ois tiivis yhteys.
Kiitos sulle Markus, että annoit mulle mahollisuuden tulla tänne ja kannustit muo, vaikka tiesit, että tulee välillä olemaan vaikeetakin ja ikävä. Mutta uskon, että tällänen vaan parantaa suhdetta ja oppii arvostamaan toista vaan enemmän. Näkeminen pitkän ajan jälkeen on aina sata kertaa kivemaa, mut ei tällästä esimerkiks montaa vuotta jaksais. Just ehkä tän intin (tammikuusta) ja viel helmikuuhun mun täällä olon. Sit on kyl aika jo hetken saada olla Maken kanssa, ennenku se rupee lukee pääsykokeisiin.
2013, mun onnen vuos niinku oon sitä monta vuotta jo sanonu, on ollu tähän mennessä mahtava ja tuonu niin paljon uusia mahdollisuuksia. Aion myös loppuvuodesta tehdä tästä mun elämän vuoden ja toivon, että maailma on mun kanssa siitä samaa mieltä ja edistää mun suunnitelmaa tehdä tästä paras vuos ikinä. Tuun nimittäin tän vuoden muistamaan aina, ja mieluiten muistaisin sen elämäni vuotena, aikana jolloin oli mahtavaa aikaa Lontoossa. Aikaa jolloin sain uusia ystäviä koko loppu elämäsi. Jolloin elämä muuttu kokonaan ja jolloin opin itsestäni paljon.
xoxo ♥♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti