Ei ei ja vielä kerran ei. Taino voisin jatkaa tätä kieltämistä seuraavan viikon ja pari hassua päivä. Eieieiei. Ei. Työvuorolistat. Suomeen. Ei. Ens viikolla mulla on töitä. Suomessa. Ei. Mitkä ne surun vaiheet olikaan? Googlettamalla löyty, että kieltäminen on eka vaihe. No sitä tässä kovasti käydään ittensä kanssa. Seuraavaks tulis viha, sit kaupankäynti jonka jälkeen masentuneisuus jonka jälkeen koittaa hyväksyminen.
Mä kyllä tosiaan palaan arkeen aika vauhdilla. Oon torstaina Suomessa ja lauantaina aamulla ollaan jo ysiltä töissä. Alotan taas tyhjästä työvuorot siellä ja viis heti peräkkäisinä päiviä. Etenki toi maanantai-tiistai välinen yö 00-07 jonka jälkeen tiistaina perään töitä vielä 15-21 jonka jälkeen keskiviikkona 6.30 aamulla pitäs olla jo töissä kuulostaa kauheen houkuttavalta. Ja sitä ennen oltu viikonloppu töissä. Kuten juuri ilmaisin asiani aiemmin sosiaaliseen mediaan "Tervetuloa viikonloppu raatamiset ja yövuorot. Ei ollu ikävä." Ei todellakaan.
Mitä jos lupaan itselleni, että en anna tän vaikuttaa enää ollenkaan mielialaan tai blogikirjotuksiin. Keskityn vaan ja ainoastaan elämiseen. Sillä kohta se vähänenkin elämä ryöstetään multa pois...
//No... nonononono and no. I could deny everything that happens in a week and few days. I am going back to work. In Finland. I just wrote down my shifts from fucking next week. I am going back to work next week. What the...
I know that I am going back to work really fast after all of this greatness. I just wanna rip the band-aid off quickly but I bet it is not going to be painfree after that.
But now... back to the good part. And I mean living the life by no rules.
Voi sua :( En osaa sanoa muuta kun että kauheasti tsemppiä ja tiedän ettei sekään auta. On niin väärin että ihminen revitään irti siitä mitä niin kovasti rakastaa. Mutta sä selviät siitä! Otat mukaas kaiken sen mitä oot Briteissä elämästä oppinut ja kyllä se valo loistaa vielä jonain päivänä Suomessakin.
VastaaPoistaJeep... Ehkä se elämä siitä takas Suomessa rupee rullaamaan taas. Ja noi työt on hyvä tohon alkuun, saa muuta ajateltavaa. Ei mulla oikee oo vastausta tähän viestiin sillä jotenki on nii sanaton fiilis tästä kaikesta. :-( Asioilla on tapana järjestyä!
PoistaÄlä murehdi sitä että se loppuu vaan oo onnellinen että se tapahtu :) Äläkä anna kotiinpaluuressin pilata loppuaikaa vaa ota kaikki irti! Eikä se Lontoonreissukaa oo enää kaukana ;-)
VastaaPoistaIhana Elli! No en ajattele kotiinpaluuta, eli toisinsanoen en myöskään pakkaa ennenkun 5.00 aamulla 12.12... :-D
Poista