Crazy tour

Lauantain oli pub crawl eli toiselta nimeltään crazy tour. Teemana meillä oli uniformut ja iskin sitten tollaset armeijakamat niskaan. Pienellä vaivalla sai näyttämään kun oisin ihan kamalasti panostanukin tähän. Mulla on täällä myös mukana mun armykuosinen takki ja iskin sen tohon päälle ennenku metroon lähin, näytin aika huvittavalta suoraan sanottuna. Mun vieressä istu sellanen joku 4 vuotias poika joka tuijotti muo 11 minuuttia putkeen suu auki. Eihän siinä voinut mitään muuta tehdä kun nauraa.
Halusin meikillä ja sormuksilla tuoda asuun kuitenkin jotain supertyttömäistä. En halunnut näyttää mieheltä. Mikäs sen parempi kun kirkkaan pinkit huulet?
Oli ihan hauskaa, ja ehkä vois joskus uudestaankin ottaa. Ja no, mä nyt vaan tykkään asuihin pukeutumisesta ja sellasista tapahtumista missä ihmiset panostaa pukeutumiseen. Oli se sitten tän tyyppistä tai joku linnanjuhlat.
Tuolla tapahtumassa otettiin jonkun verran kuvia, ja toivon, että niitä sais facebookkiin mahollisimman pian se järjestäjä niin voisin tästäkin kertoa enemmän. :--)

FOOD!

Lihansyöjät L ja J olivat surullisia kun eivä kertaakaan olleet Lontoossa saaneet kunnon lihaa. Unissan näkivät ribsejä kunnon marinadeilla, sekä lehtipihvejä ja poronkäristystä. No siis joo, täällä tollasen "kunnollisen lihan" syöminen meiän molempien perheissä ainakin on todella harvinaista, ainaista pastaa, pastaa ja lisää pastaa nää perheet vetää. Ku tuun täältä takas, syön ihan tyytyväisesti perunani. Päätettiin siis yks päivä viime viikolla lähteä syömään lihaa, ja päädyttiin tgi friday'siin. Tykkäsin ihan kauheesti tosta tunnelmasta tuolla. Musiikki soi Brucesta Gwen Stefaniin, ja vähän uudemmasta vanhempiin hittibiiseihin ja vielä vanhempaan musiikkiin. Ravintola oli todella täynnä, ja meille sanottiin, että pöytää pitää odottaa 25min-tunti ja odotettiin vaan joku 10minuuttia, joten nopeaa oli. Ruokien tilaus tapahtui nopeasti ja niissäkin kesti vain 10minuuttia saada naaman eteen.
Päädyttiin tollasiin pikkuannoksiin... Kumpkaan ei osannu päättää ottaak ribsiä vai pihviä. No miten ois molemmat? Tulis vielä katkarapuja ja sipulirenkaita. Hintaakin tolla annoksella oli vaan 21 puntaa. Ja syötiinkö kaikki? Tais se mennä kokonaan. Plussaa vielä hyvistä drinkeistä :-)!
Nyt kun ruoka aiheeseen päästiin, voisin vähän sanoo siitä enemmän. Mitä mulla on ikävä? Kunnon mansikoita ainakin tällee kesällä. Onhan täällä mansikoita, mutta ei todellakaan maistu niin hyvälle. Sitten, maitorahka ja kunnon raejuusto. Haluun mun maitorahkan vadelmilla ja lirauksella vadelmakiisseliä kiitos. Haluun mun ruan kanssa kunnon kiinteetä raejuustoo enkä tota pahaa mössöö. Kaipaan myös sitä, että saa itse käydä kaupassa ja ottaa ne tutut tuotteet hyllystä ja tehdä sitä mitä niistä parhaiten ihan huomaamatta tekee. Ruisleipää ei oo niin ikävä, sillä en syö ihan älyttömästi leipää Suomessa. Ei sillä etten tuoretta pehmeetä ruisleivän palaa pahitteeks pistäis jos saisin.
Mikä täällä ruokapuolella on paremmin? Se, että suomessa on kaupasta hyvin vaikea hakea nopeaa pientä evästä. Täällä on joka paikassa niin helpommin nopeasti syötäviä take away eväitä. Suomessa se on ehkä kolmioleipä. Täällä vaihtoehtona on sushia, tuoreita hedelmäsalaatteja, salaatteja, tortillajuttuja ja niitä kolmioleipiä. Eniten toi sushi ja hedelmäsalaattijutut on täällä mukaan lähteny. Ne on tehty samana päivänä ja myydään aina samana päivänä, hintakaan niissä ei ole mikään kamalan paha. Viimeviikolla nimittäin päivällä otin 9 palan sushisekoituksen lounaaksi mukaan elokuvatetteriin ja hinta oli 4 puntaa. Myös tuoreet ananaspalat on jotain ihan parhautta. Ei tarvitse enää syödä säilykepurkki ananaksia!
Ei huonoa ilman jotain hyvää :-)

Elämäni vuosi 2013?

Alkaa pikkuhiljaa tulla ikävän poikasta täällä suunnassa ainakin. 41 päivää näkemättä jo tässä vaiheessa ja luultavasti reilu 60 vielä edessä. Mutta lupaan nauttia täällä olostani, sillä ennenku huomataankaan, on jo helmikuu ja mä oon jo Suomessa. Tää aika on lentäny jo nyt ku siivillä ja uskon, että niin tää tulee menee tästä eteenpäinkin.
Nykypäivänä on myös niin helppoa kun on skype, vaikka ollaan vaan viikonloppusin voitu jutella. Toisaalta se on varmaan vaan hyvä, ettei oo tullu vaan alusta asti roikuttua skypessä ja ei ois tehty mitään muuta. Täällä olosta ei sais mitää irti ja ikävöis kokoajan, jos kokoajan juttelis. Ei pääsis missään vaiheessa siitä ikävän tunteesta eroon koska kokoajan ois tiivis yhteys.
Kiitos sulle Markus, että annoit mulle mahollisuuden tulla tänne ja kannustit muo, vaikka tiesit, että tulee välillä olemaan vaikeetakin ja ikävä. Mutta uskon, että tällänen vaan parantaa suhdetta ja oppii arvostamaan toista vaan enemmän. Näkeminen pitkän ajan jälkeen on aina sata kertaa kivemaa, mut ei tällästä esimerkiks montaa vuotta jaksais. Just ehkä tän intin (tammikuusta) ja viel helmikuuhun mun täällä olon. Sit on kyl aika jo hetken saada olla Maken kanssa, ennenku se rupee lukee pääsykokeisiin.
2013, mun onnen vuos niinku oon sitä monta vuotta jo sanonu, on ollu tähän mennessä mahtava ja tuonu niin paljon uusia mahdollisuuksia. Aion myös loppuvuodesta tehdä tästä mun elämän vuoden ja toivon, että maailma on mun kanssa siitä samaa mieltä ja edistää mun suunnitelmaa tehdä tästä paras vuos ikinä. Tuun nimittäin tän vuoden muistamaan aina, ja mieluiten muistaisin sen elämäni vuotena, aikana jolloin oli mahtavaa aikaa Lontoossa. Aikaa jolloin sain uusia ystäviä koko loppu elämäsi. Jolloin elämä muuttu kokonaan ja jolloin opin itsestäni paljon.
xoxo ♥♥

Mä pikkulapsi oon

Ihan hurjan huisi päivä oli viime viikon perjantaina kun otettiin Leenan kanssa suunnaksi Thorpe Park. Liput sinne saa etukäteen n. 25 punnalla ja jos sieltä vasta ostaa niin lähemmäs 50 puntaa menee. Eli puolet halvemmalla jos ostaa kaksi päivää ennen kuin menee ja näin me tehtiin. Täällä on vaan sellainen käytäntö, että kortti jolta liput on veloitettu, pitää olla mukana lippuja lunastaessa. Meillä kummallakaan ei ollut verkkopankkitunnuksia täällä (mun on toivottavasti matkalla) ja Leenan host äidin korttia käytettiin sitten verkossa asioidessa ja jouduttiin tämän luottokortti sitten mukaan ottamaan. Ihan hyvin toimi, eikä kukaan kysellyt, että ollaanko tyyliin varastettu kortti joltain.
Alueelle ei tule mitään rannekkeita tms, vaan kaikki maksavat sen saman summan eli 25 tai 50 puntaa sisäänpääsystä ja kaikkiin laitteisiin sitten pääsee jos on tarpeeksi pitkä.
Hirveän montaa laitetta ei tuntunut tuolla olevan, mutta kaikissa missä haluttiin käydä, ehdittiin juuri ja juuri sillä puisto meni jo kuudelta kiinni. Kahdeksan tuntia se on vain auki ja jokaiseen laitteeseen saat jonottaa sen 40-60min vähintään, eli jos syödä haluaa niin 8-9 laitetta ehtii käymään helposti ainakin arkipäivänä. Viikonloppuna voi olla vielä pidemmät jonot.
Laitteet näyttää ihan hurjilta ja jokaisen laitteen jälkeen olo oli kun ekaa kertaa Särkännimen tornadon, eli ihan mielettömän hurja ja "tää on paras laite ikinä". Olimme molemmat tarpeeksi innoissamme sekä lapsia tohon touhuun ja välillä tuntu, että jouduttiin vähän hillitsemään sitä, että "ei anneta noitten mennä jonoon ensin vaan juostaan niiden eteen" käyttäytymistä. Juostiin ainoostaan KFC:hen... eiku...
Paras ja mahtavin laite oli joko toi vikassa kuvassa näkyvä korkeelle menevä (joka kesti pienen pierun verran ja jonotus sen verran mitä joutuu istuu vessassa erittäin tulisen ruuan jälkeen, oli myös yhtä kivuliasta, sillä oli yhtä kuumat tunnelmat kun sen tulisen ruuan jälkeen) tai sitten Saw-ride tai miks sitä ikinä kutsutaankaan. Ei siis se Saw kummitustalohomma jossa on oikeita näyttelijöitä kuiskimassa korvaan "harmi" vaan oli suljettu tolloin vaan vuoristoratatyyppinen juttu joka on tehty Saw tunnelmalla. Tai ainakin ekat 5 sekuntia mitä se siellä sisällä on. Ulkona se oli paras ja ehkä pisimmän tuntunen noista radoista, ja meni kanssa kivan kovaa. Toi ensimmäinen siis nousi n.65 metriin vähän päälle parissa sekunnissa, sekä kiihdytti vauhtinsa 123km/h, eli sellanen vauhtihirmu. Ihan mahtava fiilis. 
Meikä korkeenpaikankammosena piti, aina kun laitteet lähti ylös, pakonomasesti silmät kiinni ja mietti kokoajan kuinka korkeelle me oikeen ollaan menossa kun kuuluu se kamala ääni ylöspäin mentäessä. Joku ihmeen taika siellä ylhäällä aina kävi mun silmille, sillä siinä vaiheessa avasin ne ja mietin joka kerta, että "nytollaankorkeellanytollaankorkeella". Mutta mä selvisin niistä. Oon myös kauhee miettimään, että mitä jos näin ja näin tapahtuu ja tää voi hajoo tosta ja tosta ja sit käy tollee. Kaikki maholliset vaihtoehdot kävin mielessäni ja Leena nauro mun spekuloinneille joka ei helpottanu yhtään. Myöskään se tossa 65 metriin menevässä ei helpottanu, et edessä olevan penkin selkämyksissä luki, että ei oo syytä mennä paniikkiin jos se jää jumiin sinne ylös, joku tulee jossain vaiheessa. Thanks dudet! 
Kauheesti asiaa huvipuistosta selvästi, mut whii oli kivaa!

Ukkosta ilmassa

Käytiin riehumassa vähän puistossa viime viikolla ja pilattiin varmaan kymmenen mummon päiväunet. Eivaan, Harriet on ihan innoissaan ottamassa kuvia kokoajan ja haluu ottaa niitä musta. No eipä siinä mitää, ehkä oppii olee kameran edessä... Tai sitten ei. Tytöillä oli ihan hurjan hauskaa, vaikka ei mitään erikoista tehtykään. Juotiin/syötiin slushiet ja nautittiin puistosta ja tehtiin temppuja. Pää-asia oli se, että oli hauskaa!
Värjäsin myös hiukset, en halunnut värjätä uudestaan kokonaan punaisella, sillä se ois taas juurtunu kuudeks vuodeks mun hiuksiin kiinni ja en ois saanu punasuutta pois vaikka kuinka haluaisin. Tällä kertaa halusin kuitenkin säilyttää osan punasuudesta, ja ostin vaan tummemman ruskeen ja värjäsin päälle. Tiesin, että punasuus kuultaa kuitenkin läpi! Toinen asia on toi mahtavuuspaita, toi ei ime hikee niin, että koko paita on läpimärkä, toi on mukava ihana ja tuun käyttämään tota vähintään hmm, kokoajan?

Täällä oli myös iha hirvittävä myrsky yö su-ma yönä. En oo ikinä kuullu sellasta ukkosääniä missään, ekaa kertaa vuosiin jopa vähän pelotti ne äänet. Ihan kamalan kuulosia, toisaalta taas niin upeen kuulosta ja näköstä. Ukkonen jopa viihty hetken tässä meiän päällä, ja tuntu et koko Lontoo romahtaa maan tasalle ihan hetkenä minä hyvänsä. Sit se loppu ihan yhtäkkiä n. seittemältä aamulla ja päivällä oli taas +35 astetta. Eli ei vieny ukkonen helteitä pois. Eilinen ja tää päivä on vietetty hyvin iiseissä tunnelmissa, ja aika lailla sisällä. Eilen tehtiin kakkua ja tänään ollaan pelattu monopolia viis tuntia putkeen... Mut mulle kelpaa nyt tälläne hissuttelu taas hetkeks kun huono-olo vaivaa vieläkin. Kyl tää tästä vielä iloks muuttuu sillä huomenna saan kunnon pihviä ekaa kertaa täällä ollessani!

and that's...

...who i am


Oon joskus vanhaan blogiin tän tehny, mut nyt oli fiilistä tälläseen taas. Aika paljon samoja löyty ku vuos sittten, mut jotkut asiat on muuttunu. Joitain asioita en kokenut enää olevani ja olen myös löytänyt uusia piirteitä. Ehkä vuoden päästä taas löytyy ihan uudet jutut :--)