Forever remains

I see a slow, simple youngster by a busy street,
with a begging bowl in his shaking hand.
Trying to smile but hurting infinitely. Nobody notices.
I do, but walk by.

An old man gets naked and kisses a model-doll in his attic
It's half-light and he's in tears.
When he finally comes his eyes are cascading.

 I see a beaten dog in a pungent alley. He tries to bite me.
All pride has left his wild eyes.
I wish I had my leg to spare.

 A mother visits her son, smiles to him through the bars.
She's never loved him more.

 An obese girl enters an elevator with me.
All dressed up fancy, a green butterfly on her neck.
Terribly sweeet perfume deafens me.
She's going to dinner alone.
That makes her even more beautiful.

 I see a model's face on a brick wall.
A statue of porcelain perfection beside a violent city kill.
A city that worships flesh.

 The 1st thing I ever heard was a wandering
man telling his story
It was you, the grass under my bare feet
The campfire in the dead of night
The heavenly black of sky and sea

 It was us
Roaming the rainy roads, combing the guilded beaches
Waking up to a new gallery of wonders every morn
Bathing in places no-one's seen before
Shipwrecked on some matt-painted island
Clad in nothing but the surf - beauty's finest robe

  Beyond all mortality we are, swinging in the breath of nature
In early air of the dawn of life
A sight to silence the heavens

 I want to travel where life travels,
following its permanent lead
Where the air tastes like snow music
Where grass smells like fresh-born Eden
I would pass no man, no stranger, no tragedy or rapture
I would bathe in a world of sensation
Love, goodness and simplicity

 The thought of my family's graves was the only moment
I used to experience true love
That love remains infintie,
as I'll never be the man my father is

 How can you "just be yourself"
when you don't know who you are?
Stop saying "I know how you feel"
How could anyone know how another feels?

  Who am I to judge a priest, beggar,
whore, politician, wrongdoer?
I am, you are, all of them already

 Dear child, stop working, go play
Forget every rule
There's no fear in a dream

 "Is there a village inside this snowflake?"
- a child asked me
"What's the colour of our lullaby?"

I've never been so close to truth as then
I touched its silver lining

 Death is the winner in any war
Nothing noble in dying for your religion
For your country
For ideology, for faith
For another man, yes

 Paper is dead without words
Ink idle without a poem
All the world dead without stories
Without love and disarming beauty

  Careless realism costs souls

 Ever seen the Lord smile?
Allt he care for the world made Beautiful a sad man?
Why do we still carry a device of torture around our necks?
Oh, how rotten your pre-apocalypse is
All you bible-black fools living over nightmare ground

 I see all those empty cradles and wonder
If man will never change

 I, too, wish to be a decent manboy but all I am
Is smoke and mirrors
Still given everything, may I be deserving

  And there forever remains the change from G to Em 

Ja noi sanat oli Nightwishin biisistä nimelt Song Of Myself

It's so wonderful wonderful life

No words needed.

Lisää itkua aiheesta

Ei ei ja vielä kerran ei. Taino voisin jatkaa tätä kieltämistä seuraavan viikon ja pari hassua päivä. Eieieiei. Ei. Työvuorolistat. Suomeen. Ei. Ens viikolla mulla on töitä. Suomessa. Ei. Mitkä ne surun vaiheet olikaan? Googlettamalla löyty, että kieltäminen on eka vaihe. No sitä tässä kovasti käydään ittensä kanssa. Seuraavaks tulis viha, sit kaupankäynti jonka jälkeen masentuneisuus jonka jälkeen koittaa hyväksyminen.
Mä kyllä tosiaan palaan arkeen aika vauhdilla. Oon torstaina Suomessa ja lauantaina aamulla ollaan jo ysiltä töissä. Alotan taas tyhjästä työvuorot siellä ja viis heti peräkkäisinä päiviä. Etenki toi maanantai-tiistai välinen yö 00-07 jonka jälkeen tiistaina perään töitä vielä 15-21 jonka jälkeen keskiviikkona 6.30 aamulla pitäs olla jo töissä kuulostaa kauheen houkuttavalta. Ja sitä ennen oltu viikonloppu töissä. Kuten juuri ilmaisin asiani aiemmin sosiaaliseen mediaan "Tervetuloa viikonloppu raatamiset ja yövuorot. Ei ollu ikävä." Ei todellakaan.
Mitä jos lupaan itselleni, että en anna tän vaikuttaa enää ollenkaan mielialaan tai blogikirjotuksiin. Keskityn vaan ja ainoastaan elämiseen. Sillä kohta se vähänenkin elämä ryöstetään multa pois...

//No... nonononono and no. I could deny everything that happens in a week and few days. I am going back to work. In Finland. I just wrote down my shifts from fucking next week. I am going back to work next week. What the... 
I know that I am going back to work really fast after all of this greatness. I just wanna rip the band-aid off quickly but I bet it is not going to be painfree after that.
But now... back to the good part. And I mean living the life by no rules.

Tän täytyy olla rakkauttaa

En sano hyvää yötä vaan sanon huomenta. En sano en jaksa vaan sanon tottakai, kunhan saan kahvia. En tee niinkuin kirjoissa sanotaan, teen niinkuin itse tahdon. Tanssin villisti keskellä Lontoota ja laulan Kaija Koota. Ketään muita kuin täällä oleva paraskaveri sekä lempiviini vierelläni ei nää eikä tunne tätä onnellisuutta mun sisällä. On hiljaista eikä ketään näköpiirissä, olemme kuitenkin keskellä Lontoota.
Tämä kaupunki on sulaa rakkautta. Tää kaupunki tarrautuu muhun tiukemmin ja tiukemmin eikä ole valmis päästämään mua menemään. Mutta ehkä mun on mentävä. Ehkä lähden kohti uusia seikkailuja taas. En kuitenkaan halua juurtua tänne ja tiedän sen. En ole jäämässä paikoilleni vielä.
Kamalasti asia nimeltä tulevaisuus yrittää puskea päälle. Tulevaisuus koittaa sanoa nykyisyyden minulle, että "hommaa nyt hyvä nainen koulutus ja ajattele tulevaisuutta ja mitä haluat elämältä". Entä jos en olekaan vielä valmis siihen? Tai ylipäänsä asettumaan aloilleen omaan kämppän vielä. Mulla on kuitenkin varmaa elämässä vaan tää hetki jota koen nyt. Ei ole huomista eikä ensivuotta. Mitä vaan voi tapahtua. Tää hetki on se joka ratkasee. Ja tää hetki koittaa kovasti sanoa "ajattele jotain ennalta arvaamatonta ja kerro se kymmenellä". Ehkä mä kuuntelen tätä hetkeä.

// I don't know what I should do with my life. I love London for sure and I am happy here. But I don't wanna settle down yet. I haven't seen anything yet. I need to live. I don't wanna think about the future right now, and who knows is there any future? Only thing that we can trust is this moment right here. Anything can happen. This is your moment. And I need to go with the flow.

ONNI

♥ toi paita
♥ polvisukat
♥ toi pipo
♥ joulu
♥ westfield
♥ jäärinki
♥ lempi viini
♥ ihanat älyvapaat ystävät
♥ tietämättömyys huomisesta
♥ suklaa
♥ pinkki hiuksissa
♥ tieto siitä, että jotkut asiat on vaikeita mutta niiden yli pääsee
♥ vaikeiden päätöksien ratkeaminen
♥ KAHVI
♥ Lontoo
♥ viikonloppu
♥ kynttilät
♥ onnellisuus niin, että sydämeen sattuu

"Kaikki zone 2:sen ulkopuolella on pöndee"

Koska musta toi tuntu niin pieneltä ja mitättömältä paikalta köhköh niin mitäköhän tosiaan sanon siihen kun meen takas Hyvinkäälle. Viimeks siellä käydessäni repesin ihan ääneen kun siitä läpi ajettiin. Nauroin myös ihan älyttömästi sille, kun Suomeen laskeuduttaessa ei näkyny mitään muuta kun puita. Siis hyvä asiahan se on, mutta nauratti, että "tässä on Helsinki. Tässä on suomen pääkaupunki". Ihanahan siellä niiden puiden keskellä todella raikkaassa ilmassa on olla. Joutuu varmaa muutamat hengenahdistukset vetää ku sinne palaa.
Asiahan kuitenkin oli tää Richmond. Paikkana se on kauheen mukavan olonen mitä siellä pari kertaa käyny. Mutta vaikka toi on "Lontoota" niin ei toi oo ihan oikeesti Lontoota. Jos asut Richmondissa, et asu Lontoossa vaan Richmondissa. Siis keskustaan miten ikinä sen keskustan täällä määrittääkään menee sellaset 40min vissiinki, ei paha tosiaan. Riippuu ihan mihin päin Lontoota haluaa mennä. Mutta siis vaikka just Leicester Squarelle menee vissiin ton verran aikaa, mulla menee ihan viereiselle asemalle Piccadilly circukselle tubella itelläni 21min. Kävelyetäisyydet ihan keskustassa on paljon lyhyemmät kun mitä yleensä ihmiset olettaa. Ja turistina ollessa kannatan sitä kävelyä joka paikkaan tai bussilla menemistä niin näkee samalla kaupunkia eikä tarvitse tuhlata aikaa tubessa seinien pällistelyyn. Kesällä etenkin on paljon mukavampi kävellä tai mennä bussilla, sillä tubeissa ei siellä maan alla ole ilmastointia toisin kuin busseissa ja siellä on aivan tuskaisen kuuma. Voi vaan kuvitella sen ruuhka-aikaan kun ihmisiä ahtautuu niihin pikkuputkiloihin kokoajan ja kesän kuumuus lämmittää vielä enemmän. Ei ollu mitään herkkua tosiaan!
Edelleen toi Richmond reissu vaikka nyt vähän eksynkin aiheesta kymmenen kertaa ennenkun pääsen siihen... Mutta toi oli hyvinhyvin pelottava paikka yöllä. Ihanku joku kunnon murhakulissi. Poliiseja nähtiin myös matkalla ja ne viel sopivasti tutki puskia taskulampulla. Olin ihan varma, että kohta sieltä puskasta hyppää joku murhaaja ja tappaa meiät. Onneks ei kuitenkaan käyny niin ja pääsin hengissä sieltä vielä ihan kotiin astikin. Ja kaikkihan tietää kuinka leffoissa ja sarjoissa on niitä paikkoja joen vieressä, siinä sillan kupeessa sellanen paikka mistä työnnetään auto veteen ettei kukaan vaan löydä sitä ja ruumis vielä takakontissa? Joo niin siinä oli kyl ihan sellanen tilanne päällä selvästi. Siel poliisiauto oli myös rannassa ja tutki kaikkee mahollista. Tossa keskimmäisessä kuvassa siellä näkyy sellasia mustia hahmoja ja siit tulee valo kohti kuvaa niin ne oli niitä poliiseja jos sattuu kiinnostamaan.
Richmondissa oli kyllä niiin kivan näkösiä ravintoloita, että on pakko kyllä sinne vielä päätyä sekä vihdoinkin jos sinne Richmond parkkiin pääsis. Se on ollu tän viikon tavotteena mut viikonloppu oliki vähän rankempi kuten koko viime viikko  ja olin kokoajan menossa johonkin. Tällä viikolla on sit otettu viimeviikon univelkoja takaspäin ja huomenna voi taas pirteenä lähtee viinin kanssa viikonloppuun.

// I wrote a lot of nothing so I just try to stay in point.
These photos are from my visit to beatiful and scary Richmond. Okey it is only scary by night and when there is def some kind of killer hiding somewhere. 
Now I feel like I don't have anything to say cause I am sooo tired from last week. Last week I was going like nonstop almost without sleep and this week I haven't done anything else than laying in bed. Waaaay to go! But tomorrow is friday and weekend whoopwhoop. Tomorrow we are also having little gossip group with my girls. And then "maybe" pub after that. 
This text is making no sense so maybe I should stop. My brain is just not working anymore at all.

Joskus on kiva leikkiä

Nimittäin "valokuvaajaa". Pistän kuvia kehiin siis.


Misa pyys mua ottamaan muutamia kuvia johonkin sen juttuun ja mulla ei vieläkään oo oikeen käsitystä, että mihin. Vois varmaan kysästä haha! Mut tuol on tällä hetkellä parhaimmat syysvärit joka paikassa ja lehdet vihdoinkin alkaa putoilla puista kunnolla. Tai siis viimesen kuukauden on lehtiä ollu maassa niin paljon et ihan ihmetyttää et mistä ne kaikki voi oikeen tulla, mut silti tuntuu et puut on ollu edelleen täynnä niitä. Mitään logiikkaa tässä asiassa nyt ollenkaan.
Täällä lehdissä ei tunnu olevan samanlaista kirjoa kun Suomessa. Tai täällä niiiiin suuri osa lehdistä on sellast hailakan keltasta, vaaleen ruskeeta. Joko oon nyt päässäni maalaillu Suomen syksystä joka vissiin koettiin reilu pari kuukautta sitten haahahahhaahha jotain maailman kauneinpia kuvia päähäni tai sit Suomessa se syksy on vaan perkuleen kaunis.
Tosiaan vielä naurattaa noi Suomen kelit. Katotaan kahen viikon päästä kun tähän aikaan alkaa viimenen Lontoon yö ja aamulla torstaina ois oltava ulkona tosta ovesta 6.30...
Mihin tää aika on menny? Mietin tota samaa varmaan kuumeisesti itkien pubissa kahen viikon päästä kun tajuun et mulla on vielä yli puol omaisuutta pakattavana. Tuntuu myös et täält on pahempi pakkaa pois kun tänne tullessa, jaa miksi? No siksi koska nyt täältä joutuu pakata kaiken. Tänne pysty pakkaa vähän toisella kädellä, silmät ummessa ja parilla vikalla minuutilla. Nyt joutuu pakata aivan koko omaisuuden jota tuntuu et on keertyny enemmän ku mitä voi ees kuvitella. Ja silti tuntuu et täällä ei oo mitään. Hmph... On tää elämä taas niin saakelin vaikeeta. Ehkä alotan pakkaamisen jo tossa ens viikolla ennenku Sonja tulee tänne ettei jää viimetinkaan kun se lähtee tiistaina samalla viikolla minä mä torstaina. Hyvä vitsi toi ajoissa pakkaaminen jälleen. Nevahöörd siitä.

//Just wondering colours of the autumn and thinking that in Finland we have way prettier autumn. Which by the way was like two months ago in there and in here it is right now. Even though it is getting seriously colder.  But I am still enjoying these kind of weathers... Can't say the same thing in two weeks when I am going back to Finland. Please nononono, there is like -15 and snow. Or maybe I am over reacting. 
In two weeks I am packing in a panic cause I need to leave the house 6.30 in the morning. I am like the worst packer ever, I always do it in last minutes. And it is really hard to pack now when I am going back cause I need to pack everything that I own. I can't leave anything here. At the sametime it brakes my heart to say so, cause it really means that I am not coming back... Maybe some day...
And maybe for that reason I won't pack early cause I don't wanna face the fact that I need to go back. Not ready to say goodby yet. Or ever.